Olympialaiset lähestyvät - but never forget Calgary 1988

<--muistatko vielä hänet?

Minun muistikuvissani kaikkien aikojen olympiakisat käytiin vuonna 1988. Olin silloin muutamaa kuukautta vajaa 10-vuotias, ja innostus liigakiekosta oli juuri leviämässä myös maajoukkueen puolelle.

Olin alkanut seurata jääkiekkoa kolme vuotta aikaisemmin, keväällä 1985, kun satuin näkemään ensimmäisenä live-ottelunani SM-liigan loppuottelun TPS-Ilves Turun Kupittaan jäähallissa. Silloin Ilveksen maalivahteina esiintyi kaksi nuorta poikaa, jotka nousivat seuraavan kymmenen vuoden ajaksi sekä seurajoukkueidensa tähdiksi, mutta myös maajoukkueen kantaviksi voimiksi. Jukka Tammi ja Jarmo Myllys putkahtivat samaan aikaan ulos Ilveksen laadukkaasta maalivahtikoulusta, Ilves voitti mestaruuden ja kummastakin tuli lopulta näiden hommien eläviä legendoja.

Kun Suomen joukkue lähti Calgaryn olympialaisiin, pelasi puolet joukkueesta kotimaista SM-liigaa. Tänäänhän asetelma on täysin toisenlainen, kun pelkistä Pohjois-Amerikan sarjoja koluavista suomalaisista saisi kaksi joukkuetta, eikä kotimaan sarjasta kelpuuteta mukaan kuin piinkovilla vanhoilla näytöillä - jos silloinkaan.

Maalivahtikaksikoksi olympiakisoihin oli haalittu, totta kai, Tammi ja Myllys. Joukkue aloitti kisat notkahduksella Sveitsiä vastaan, mutta paransi loppua kohden ja ratkaisevilla hetkillä sarjamuotoisessa turnauksessa kaataen kovimmat ennakkosuosikit Kanadan ja Neuvostoliiton. Turnauksen sarjamuotoisuus aiheutti sen, että Neuvostoliitto oli varmistanut kultamitalit jo ennen viimeistä ottelua, mutta Suomella oli voitolla mahdollisuus kirkastaa kaikkien aikojen ensimmäisen olympialätkämitalin väriä hopeiseksi.

Suomen tulokset Calgaryn 1988 olympiakisoissa:

Suomi-Sveitsi 1-2
Suomi-Ranska 10-1
Suomi-Kanada 3-1
Suomi-Ruotsi 3-3
Suomi-Puola 5-1
Suomi-Saksa 8-0
Suomi-Tsekkoslovakia 2-5
Suomi-Neuvostoliitto 2-1

Tammi valittiin myös olympiaturnauksen parhaaksi maalivahdiksi. Ja ihan hyvästä syystä nuorelle Ilvekselle - joka muuten leijonapaidassakin piti usein seurajoukkueensa patjoja, kilpeä ja muita varusteita (kypärästä nyt puhumattakaan) - olisi voinut myöntää palkinnon myös kisojen parhaasta tuuletuksesta viimeisen ottelun päätyttyä.

Tammi ja Myllys tuovat omalta osaltaan esille myös erään mielenkiintoisen seikan, joka koskee Ilveksessä maalivahtioppinsa saaneita. He ovat kummatkin onnistuneet maalivahdille harvinaisesti maalinteossa, kuten myös Ilveksestä ammattilaiskaukaloihin lähteneet Vesa Toskala ja Markus Korhonen. Vaikka Ilveksessä monet asiat hoidellaankin päin helvettiä, niin maalivahteja siellä osataan kasvattaa. Viimeisenä esimerkkinä Boston Bruinsissa vahvaa kautta pelaava Tuukka Rask.

Viimeisen kerran Tammi ja Myllys esiintyivät yhdessä leijonapaidassa vuoden 1995 maailmanmestaruuskisoissa - ja lopputuloksen muistavat yhä kaikki. Jos Tammi osasi ottaa kaiken irti vuoden 1988 olympiahopeasta, niin maailmanmestaruutta "Taisto" juhli vielä pari pykälää kovemmalla intensiteetillä.

Usein kuulee puhuttavan ns. "voittavista maalivahdeista". Jos jotkut Suomen lätkähistoriassa sellaisia ovat todella olleet - niin Jukka Tammi ja Jarmo Myllys.

ps. ja ai niin - Tammen ja Myllyksen kanssa kaikkia kolmea edellä mainittua menestystä mukana oli juhlimassa kolmaskin tamperelainen; Raimo Helminen.