No niin.
Olen nyt viimeisen kuukauden käynyt 3-4 kertaa viikossa harjoittelemassa tulevaa puolimaratonia varten. Se on kai se vähimmäismäärä, jos meinaa A) selvitä hengissä ja B) saada jollakin mittapuulla siedettävän ajan.
Tänään semmoisen suht reippaan päätteeksi päätin kokeilla ihan huvikseni vielä Cooperin testiä. Meni 2600 metriä. Ei hyvä eikä huono. Onneksi kuitenkin tiedän, että tuo EI ollut paras jonka tällä hetkellä pystyisin vetämään.
Ihan hyvä fiilis. Kyllä tää tästä ja niin edelleen. Se onnistuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti